Syrjähyppy valkoiseen

Minä olen aina rakastanut värikästä sisustusta. Marimekon värikylläiset kankaat ovat minulle rakkaita, mattomme ovat kautta aikojen olleet voimakkaan värisiä ja olipa edellinen sohvammekin kirkkaan oranssi. Yksi poikkeus sisustushistoriassani kuitenkin löytyy, ja se on edellinen asuntomme, jossa asuimme kaksi vuotta; se oli nimittäin kauttaaltaan valkoinen.

En itsekään tajua, mistä tuo omituinen syrjähyppy johtui. Ehkä siitä, että asunnon alakerta (missä oleskelimme suurimmaksi osaksi) oli tosi pimeä. Tai sitten siitä, että halusin kertakaikkiaan vaan vaihtelua. Osansa oli varmasti silläkin, että kun kävimme katsomassa asuntoa, se oli varsinainen 80-luvun “mäntyunelma”. Lattia oli kulahtanutta ja tummunutta mäntyparkettia, katto mäntypaneelia ja tilaa hallitsevat rappusetkin olivat mäntyä. Saman tien kun saimme avaimet, teetimme asuntoon varsinaisen valkopesun, jossa kaikki pinnat lattiasta kattoon saivat valkoisen maalipinnan. Jopa keittiöstä tuli kokovalkoinen, jos ei pientä vaaleansinistä seinänpätkää lasketa.

Olin tämän asunnon kohdalla ehdottoman varma siitä, että mitään kirkkaita värejä ei suvaita, vaan valkoisen rinnalle käyvät pelkästään harmaan sävyt ja ruskea.

munkkiluodonkuja 1 h 38-9

munkkiluodonkuja 1 h 38-12

Nyt katselen näitä kuvia haikeudella. Olen nykyisessä kodissamme palannut enemmän takaisin värikylläiseen maailmaan, nimenomaan seinien värityksen ja tekstiileiden kautta. Ymmärrän kuitenkin loistavasti kaikkia niitä joille valkoinen sisustus on ainoa vaihtoehto. Pakko nimittäin myöntää että viihdyin hyvin ja että valkoinen tuo rauhaa ja avaruutta. Sekä tietysti sitä kaivattua valoa pimeyteen!

munkkiluodonkuja 1 h 38-10

Nuo valkoisen sisustuksen varsinaiset “väripilkut”; keskenään erilaiset ruskeat tuolit olivat minulle rakkaita, eikä vähiten siksi että oli haalinut niitä kirppareilta ympäri Ruotsia kun asuimme siellä. Nyt niiden kohtalo harmittaa kovasti. Olin nimittäin muuton yhteydessä nostanut ne uuden kotimme terassille ja kommunikoinut jotenkin hyvin ylimalkaisesti niin, että mieheni luuli minun halunneen niistä eroon. Hän lastasi ne peräkärryyn muun remonttijätteen kanssa ja kuskasi Ämmässuon kaatopaikalle. Kaksi sentään pelastui siskolleni, ja ne ovatkin hyvässä kodissa turvassa! Samoin siskolleni meni myös ruokapöydän päällä ollut valkoinen kangasvarjostin, jolle ei uudessa kodissamme ollut enää paikkaa, mutta jonka ehdottomasti halusin säilyttää jossain lähipiirissäni.

munkkiluodonkuja 1 h 38-5

munkkiluodonkuja 1 h 38-13 2

munkkiluodonkuja 1 h 38-14

munkkiluodonkuja 1 h 38-20 2

Pieniä väripilkkuja valkoiseen kämppään (joka muuten oli myös ulkoapäin valkoinen) toivat musta liitutaulu johon olin teipannut suosikkireseptini hesarin ruokatorstaista sekä saarnipuinen “aamiaispöytä” jonka äärellä lapset viihtyivät kun touhuilin keittiössä. Tuo pöytä oli asunnossa yksi suosikkielementeistäni, ja se oli ihan itse väsäilty siihen, muuten tuon aika tylsän valkoisen keittiön katseenvangitsijaksi.

IMG_2977

Vähän poispäin kokovalkoisesta mentiin pikkuvessassa, jossa pintamateriaali oli rakastamaani lämpimän harmaata Pavicem-mikrosementtiä. Minun mielestäni tuo WC oli oikein onnistunut tila, ja siihen myös asunnon meiltä ostanut pariskunta kovasti ihastui.

Uudessa kodissamme lähdimme niin mikrosementin sävyn kuin monen muunkin asian kanssa rohkeammille vesille. Siitä projektista postailen sitten myöhemmin!

-Sonja

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s