myyntistailausta wc:ssä!

Kauaa emme ehtineet ihanassa täysin remontoidussa asunnossamme asustamaan kun tila kävi jo pieneksi ja asunnon myynti tuli taas ajankohtaiseksi. Olen nyt jo tottunut näihin nopeisiin käänteisiin asuntoasioissa, ja minusta hauskinta asunnon myymisessä onkin juuri nähdä, kuinka paljon myyntiaikaan ja -hintaankin voi vaikuttaa hyvällä ja huolellisella stailauksella. En tarkoita nyt sellaista “pari sipulia pöydällä ja viltti […]

Read More myyntistailausta wc:ssä!

Tarinankerrontaa

Pidän tarinoista. Pidän esineistä ja huonekaluista, joilla on historia. Tuon historian ei tarvitse olla pitkä – nykysuunnittelijoidenkin luomusten takana on aina jotain kiehtovaa. Pidän siitä, että tiedän kuka esineen luonut, mistä se on tehty ja miten. Mistä se on peräisin. Arvostan pieniä yksityiskohtia ja hauskoja anekdootteja. Massatuotettujen, kasvottomien esineiden takana näitä tarinoita ei ole.

Read More Tarinankerrontaa

Syrjähyppy valkoiseen

Minä olen aina rakastanut värikästä sisustusta. Marimekon värikylläiset kankaat ovat minulle rakkaita, mattomme ovat kautta aikojen olleet voimakkaan värisiä ja olipa edellinen sohvammekin kirkkaan oranssi. Yksi poikkeus sisustushistoriassani kuitenkin löytyy, ja se on edellinen asuntomme, jossa asuimme kaksi vuotta; se oli nimittäin kauttaaltaan valkoinen. En itsekään tajua, mistä tuo omituinen syrjähyppy johtui. Ehkä siitä, että […]

Read More Syrjähyppy valkoiseen

Uusi vuosi, uudet kujeet

Tunnelmallisen joulun ja pumpulissa vietettyjen välipäivien jälkeen olo oli vuoden vaihduttua odottava. Uusi vuosi – uudet raikkaat kuviot. Eipä sillä, että siinä edellisessäkään olisi mitään vikaa ollut, päinvastoin. Listasin mielessäni tulevan vuoden must do -asioita kodissamme. Nyt kun nuorimmainenkin täyttää neljä ja univelkainen pikkulapsiaika on toivottavasti pian historiaa, jää myös enemmän energiaa keskittyä uuden luomiseen. 

Read More Uusi vuosi, uudet kujeet

Luontoa, puuta, antiikkia

Joulun aikoihin (toki muulloinkin, mutta liian harvoin!) käymme kylässä anopilla eli kotoisammin Famulla itäisessä Helsingissä. Famu ei sanottavasti ole jouluihmisiä toisin kuin esimerkiksi minä. Kuusi on vuodesta toiseen ollut erittäin eksoottinen, lähimetsästä kaadettu vähintäänkin toispuoleinen reppana. Tänä vuonna kuusi oli poikkeuksellisesti erittäin hieno mutta se oli päässyt vain eteiseen asti ja aattoaamun valjetessa koristeltu vasta […]

Read More Luontoa, puuta, antiikkia